Jamie hurruutteli toisella traktorilla ja mina tulin tutuksi kayneella ikivanhalla sinisella Fordilla (silla samalla josta kerroin jo viimeksi..) perassa ja molemmilla oli jattimainen paalikarry perassa vedossa. Kun paastiin pellolle, niin Jamie irrotti oman karrynsa ja alkoi lastaamaan paaleja minun karryyni. Kun se tuli tayteen, vaihdoin tyhjan karryn peraani ja sama lastausoperaatio jatkui. Kummankin kyytiin mahtui aina 11 pyoropaalia. Kaikki oli ihan hyvin viela siina vaiheessa, kun paaleja haettiin tassa tilan vieressa olevilta pelloilta. Mutta homma muuttui himpan verran jannittavammaksi, kun paaleja piti hakea n. 5km paassa olevilta tilan kaukaisimmilta pelloilta ja matkan varrella piti hurruutella tovi jos toinenkin isohkoa maantieta pitkin. Sehan ei ollut homma eika mikaan tyhjan karryn kanssa.. Mutta kun lastina oli muutaman tonnin edesta paaleja, joita ei oltu edes kiinnitetty mitenkaan mihinkaan, sai kuskilla olla kieli tarkasti keskella suuta. Suomessa noin ison kiinnittamattoman kuorman kanssa ajelu olisi ollut kai laitontakin.. Meikalaisen Fordissa ei ollut edes mitaan peileja, joista olisi voinut kurkkia, tuleeko takaa autoja vai ei, eika traktorissa sen puoleen ollut edes vilkkujakaan. Eika niita kukaan takaa tuleva olisi edes nahnytkaan paalikuorman takaa. Siispa tielta vasemmalle kaantyessa tuli lausuttua rukous jos toinenkin, ettei kukaan hullu autoilija paattaisi kaahata ohitse suoraan traktorin alle..
Kaikki tama traktoriajelu tuli sitten lopulta uniinkin asti. Maanantain ja tiistain valisena yona nain painajaista, jossa Jamie kaski minun vieda Maidalle tupaan jotakin. Unessa mina ajelinkin sitten kiltisti tuvan luo traktorilla ja posotin silla tuvan ovesta sisaan. Painajaiseksi uni muuttui siina kohtaa, kun olin Fordilla keittiossa, enka saanut sita pysahtymaan, vaikka kuinka yritin. Jarru oli yhtakkia vain kadonnut johonkin ja pelkasin niin kauheasti, etta osun keittion poytaan.
Tiistain ja keskiviikon valisena yona sama teema jatkui, paitsi etta Fordin perassa oli talla kertaa se iso paalikarry ja talla kertaa seikkailin ihan ulkoilmassa. Yritin kaikkeni, mutta traktori ei tallakaan kertaa pysahtynyt. Seisoin unessa koko painollani jarrun paalla ja kiskoin kasijarrusta, mutta traktori vain meni omia menojaan enka saanut sita hallintaani ollenkaan. Toinen traktori oli minun edessani ja tormasin siihen silla seurauksella, etta Fordi kaatui ympari ja mina mietin, etta kuinka ihmeessa selitan Jamielle, miksi niin tapahtui.
Tiistai-iltana olin ihan kuolemanvasynyt kaikista hommista ja kaaduin sankyyn jo kahdeksan aikaan illalla. Puolenyon maissa herasin keskelta painajaisia siihen, etta olin unissani potkinut sangynpaatya niin lujaa kuin olin ikina pystynyt.. Hetken aikaa jo mietin, etta olinko oikeasti kolaroinut traktorilla. Tieda sitten, mita nuokin unet jonkun symboliikan mukaan tarkoittavat :D
Tanaan keskiviikkona minulla on ollut osittainen lepopaiva. Aamulla minun ei tarvinnut edes herata aamulypsylle, vaan sain rauhassa nukkua niin pitkaan kuin halusin. Mika oli ihan virkistavaa, koska todella olin unen tarpeessa. Taalla on satanut koko paivan ajan, joten mitaan ulkohommia ei ole voinut kauheasti tehda. Paivalla lahdettiinkin sitten Maidan kanssa kaymaan Brockwillessa, joka on taalta noin tunnin matkan paassa. Maida on nyt viela kuukauden verran aitiyslomalla, mutta muuna aikana hanen tyopaikkansa on Brockwillessa. Maidan tyokaverille jarjestettiin yllatyksena "bridal shower", joka on kai jonkinlainen ystavien jarjestama tapaaminen tulevan morsiamen kanssa. Morsiansuihkussa vaihdellaan lahjoja ja muutenkin kai valmistellaan tulevaa vaimoa avioliiton saloihin. Mina en kuitenkaan osallistunut siihen, vaan jain siksi aikaa hengailemaan pikkukaupungin ostarille ja ihmettelemaan kanadalaista elamanmenoa. Ostarilla pyoriessani oikein saikahdin, kuinka ystavallisia ja sosiaalisia ihmiset taalla ovat :D Suomessa ei kavisi laatuun ollenkaan, etta taysin tuntemattomat ihmiset tulisivat puhumaan jotakin huuliharpun soittamisesta kesken vaateostosten :D
Ehtoopuolella olikin sitten taas edessa iltalypsy ja muut jo tutuksi kayneet kuviot. Osallistun lypsyyn mukaan, sen jalkeen juotan navetassa olevat pikkuvasikat, paastan lehmat takaisin laitumelle, kolaan sonnat pois kaytavilta ja parsista ja jaan heinat ja vakirehun valmiiksi parsiin seuraavaa lypsykertaa varten. Aamulla yksi tilan harvoista jersey-lehmista oli pyorayttanyt vasikan, joten minulle tuli tanaan yksi tuttijuotettava lisaa. Osa tilan vasikoista on ulkona igluissa, eli sellaisissa valkoisissa muovikopeissa. Mutta koska poikimisia on viime aikoina ollut niin paljon, kaikille vasikoille ei ole riittanyt tilaa ulkona, joten osa taytyy pitaa sisalla navetassa.
Pikkuvasikat ovat ympari vuoden noissa muovikopeissa, myos siis talvella kovilla pakkasilla. Suomessa on kayty kovaa keskustelua siita, onko se vasikoille hyvaksi vai ei, ja nykyisen lainsaadannon mukaan pikkuvasikoiden pitaminen sellaisissa ei ole talvella sallittua. Nama taalla sanovat, etta sen jalkeen kun he siirtyivat pitamaan vasikoitaan ulkona, ne ovat pysyneet terveempina kuin koskaan. Noh, itse olen vahan kriittinen moisen jarjestelyn suhteen. Toki tassa navetassa olevat vasikkatilat ovat suoraansanottuna surkeat, voin kuvitella, etta ne ovat vetoisat ja kosteat talvisin, joten sen puolesta en ihmettele, jos vasikoilla tulee sellaisissa oloissa ongelmia terveyden kanssa. Kuten iglukuvasta nakyy, vasikat ovat kaulapannasta kiinni igluissa. Mika ei myoskaan olisi Suomen lainsaadannon mukaista, silla alle 3kk ikaisia nautoja saa pitaa kiinni kytkettyna vain valiaikaisesti. Vasikat eivat myoskaan ylla koskettamaan toisiaan, mika olisi myoskin laitonta Suomessa. Nama taalla olivat aivan aimistyneita, kun kerroin asiasta. He sanoivat, etta Euroopassa ja Suomessa elainetiikka ja elainsuojelu ovat varmaankin paljon pidemmalla mita taalla. Ja nama asiat ovat vasta tulossa tanne keskusteluun.
Toinen asia, mika taalla ihmetyttaa vasikoiden hoidossa, on se, etta taalla ei tunnuta olevan kauhean tarkkoja vasikoiden juottamisen suhteen. Suomessa tuntuu olevan aivan taysin itsestaan selvaa, kuin lahes Raamattuun kirjoitettua, se, etta maito juotetaan vasikalle kadenlampoisena ja tuttijuottoa jatketaan viikkojen ajan. Taalla maito on valilla taysin kylmaakin ja kysyessani, etta eiko se pitaisi lammittaa, vastaukseksi olen saanut kummia katseita. Vasikat juovat kylla kylmaakin, mutta ainakin itse huomaan eron aivan selkeasti juomishalukkuudessa, kylma ei vain maistu niin hyvin mita lammin. Kylma maito ei sula niin hyvin kuin lammin ja ripuliriski kasvaa. En tieda, onko nailla taalla ollut ripuliongelmia vasikoilla.
Lehmavasikat opetetaan muutaman paivan ikaisena sankojuotolle, sonnivasikat saavat juoda tuttisangosta siihen asti, kunnes lahtevat valitykseen, jossa ne jatkanevat tuttijuottoa. Navetassa vierekkain olevat pikkuvasikat imevat toisiaan valilla kovastikin, kun eivat paase tyydyttamaan imemisen tarvettaan. Siina on aina omat riskinsa, jos vasikat imevat napaa tai nisia: napa voi tulehtua ja vetimet voidaan imea pilalle vasikkana. Igluissa olevat vasikat kun eivat paase koskemaan toisaan, niin sita ongelmaa ei ole.. Taalla ei myoskaan tunnuta olevan niin tarkkoja myoskaan ternimaitojuoton kanssa, mita Suomessa. Pari ensimmaista juottoa tarjotaan ternimaitoa, mutta sen jalkeen siirrytaan hyvin pian tavalliseen maitoon. Olen saanut sellaisen vaikutelman, niin kuin naille ei olisi niin suurta valia, mita maitoa vasikalle juotetaan, kunhan se vain juotetaan.. En tieda, johtuuko se siita, etta taalla ei vain tiedeta, vai siita, etteiko vain valiteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti