Sunnuntai-iltana reissasimme Maidan siskon perheen harjoittelijan, Tristanin, kanssa Maidan vanhempien luokse Ottawaan. Maidan vanhemmat, veli ja joidenkin naista serkut pyorittavat siella isoa maatilaa. Lypsyssa on 180 holsteinia, broilerihallissa on tilaa 40 000 tipulle ja pihalta loytyi viela muutamia lihanautoja ja hevosiakin. Puhumattakaan kissoista ja koirista.. Melkoinen elaintarha siis. Tilalla tuntui muutenkin olevan "amerikan meininki": koneet olivat valtavia ja peltoaukeat jatkuivat silmankantamattomiin. Pelkastaan Maidan vanhempien talon takana olevalla peltoaukealla oli tilan omistuksessa olevaa maata 3000 eekkerin, eli 1200 hehtaarin edesta.
Maanantaina aamusta Maidan aiti heitti minut ja Tristanin Ottawan keskustaan paivaksi pyorimaan ja tutustumaan kaupunkiin. Leikimme turistia varsin perusteellisesti ja toikkaroimme kamerat kourassa pitkin Ottawan keskustaa. Satuimme parahiksi aamukymmenelta Parlamenttitalon edessa olevalle paraatikentalle, jossa tapahtui vartijanvaihtoseremonia. Paikalle marssi muodostelmissa kiltteihin pukeutuneita sakkipillimiehia ja punaiseen takkiin ja isoon karvaiseen hattuun pukeutuneita miehia. Vartijat tepastelivat edestakaisin kentalla, valilla soitettiin vahan marssimusiikkia, komentajat huutelivat kaskyjaan ja sitten tepasteltiin taas edestakaisin, otettiin asentoja ja yksi hassuhattuisista katsoi jokaisen vartijan aseen piipusta sisaan. Karvahatut olivat hassuja, nakyi vain karvojen polahdys, kun vartijat kaansivat tarmokkaasti rivissa katseensa johonkin suuntaan.
Vartijanvaihtoseremonia kesti valehtelematta ainakin tunnin ajan, ellei enemmankin. Sen jalkeen kavimme kiertelemassa parlamenttitalossa, seikkailtiin kaupungilla, pyorahdettiin Byward Marketissa (joka on katu, jonka varrella oli valtavasti markkinakojuja ja paljon puutarhakukkia myyvia toritiskeja) ja kaveltiin Ottawa-joen toisella puolella olevaan museoon, joka kantoi nimea Canadian Museum of Civilization. Museossa oli aivan valtavasti nahtavaa ja esineet oli pistetty todella viehattavasti esille, puolivalissa museokierrosta paani meinasi jo aivan rajahtaa ja keskityinkin lahinna vain katselemaan enka edes enaa yrittanyt lukea kaikkia teksteja. Suurimman vaikutuksen minuun tekivat museossa olevat intiaanien aidot toteemipaalut, jotka olivat suorastaan huikaisevia.
Ottawa oli valtavan kaunis kaupunki, jossa on paljon linnamaisia kauniita vanhoja rakennuksia, lukemattomia patsaita joka puolella ja ystavallisia ihmisia. Yhdessa paivassa ei ehtinyt nahda kuin pintaraapaisun taman maan paakaupungista, mutta pidin kaikesta nakemastani kovasti.
Tiistaina paastiinkin sitten ihan hommiinkin tilalle, kello oli aamulla huutamassa 04:50 ja pian viiden jalkeen oltiinkin jo navetassa aloittelemassa lypsya. Tilalla on 2x12 takalypsyasema nopealla poistumisella, eli kun asema oli taynna, lypsyyn mahtui yhteensa 24 lehmaa kerrallaan.
Terminologiaa tietamattomille takalypsyasema siis tarkoittaa sellaista lypsyasemaa, jossa lehma lypsetaan takaapain, eli utareet pyyhitaan ja lypsimet kiinnitetaan takajalkojen valista. Jos minulla olisi pihatto, jossa olisi lypsyasema, en valttamatta haluaisi sinne takalypsyasemaa, koska ainakin mina jouduin valilla kurkottelemaan melkoisestikin yltaakseni etuneljanneksiin. Lisaksi pidan siita, etta pystyn nakemaan lypsettaessa utareen kunnolla, takalypsyasemassa etummaisia neljanneksia on aika vaikea nahda. Toisaalta kadet olivat todella hyvin turvassa potkuilta, eika osumia tullut, vaikka lypsettavana oli vahan hermostuneempikin leidi.
Nopea poistuminen taas tarkoittaa sita, etta lehmien edesta nousee puomi pois ja kaikki lehmat lahtevat asemalta yhta aikaa pois. Suomessa on yleisempaa se, etta ensimmaisen lehman edesta aukaistaan portti, jolloin lehmat poistuvat jonossa kaytavaa pitkin, tama tapa on huomattavasti hitaampi, mutta vaatii vahemman tilaa, kuin nopea poistuminen. Taytyy sanoa, etta kun nopean poistumisen naki kaytannossa, todella ihastuin siihen. Tavanomaiseen poistumiseen verrattuna lypsynopeudessa on huomattava ero. 180 lehman lypsamiseen meni n. 1,5h, mika on mielestani kohtuullisen mukava saavutus.
Verhoseinaisessa pihatossa oli hiekkaparret, mika on Suomessa kohtuullisen harvinainen ratkaisu. Hiekkaparret ovat melko yleisia ainakin Jenkkilassa, jossa huuhdotaan lantakaytavat valtavilla vesimassoilla puhtaaksi ja liete lasketaan sitten suunnattoman kokoisiin laguuneihin. Talla tilalla lannanpoisto tapahtui kuitenkin raapalla, aivan kuten Suomessakin. Tilan vaki vaikutti olevan tyytyvainen hiekkaparsiin, lehmat pysyvat kuulemma hyvin puhtaina, eivatka jaa tyhjanpanttina seisoskelemaan parsiin, vaan laskevat heti maaten, mika kertoo parsien mukavuudesta. Ja pitihan se tietenkin itsekin testata, tomahtaessani polvilleni petiin ei auttanut muu kuin myontaa, etta pehmeat ne ovat. Ihmetellessani, eivatko hiekkapedit ole aika kylmia talvella, ei tilan vaki ainakaan omasta mielestaan ollut huomannut mitaan haittavaikutuksia. Hienojakoinen hiekka levitetaan peteihin tietenkin kuivana, jolloin hiekka kuulemma lampenee melko nopeasti lehman ruumiinlammosta. Hiekka tietysti kuluttaa lannanpoistokoneistoa ja hiekka kasaantuu lietelantalan pohjalle, josta sita joudutaan aika-ajoin poistamaan traktorilla. Lietelantalasta liete vedetaan putkia pitkin valtavalle peltoaukealle, joka sijaitsee aivan navetan takana ja ruiskutetaan suoraan putkista pellolle.
Tila koostuu itse asiassa kahdesta tilasta, jotka sijaitsevat muutaman kilometrin etaisyydella toisistaan. Toisella tilalla ovat kaikki lypsyssa olevat lehmat ja pian poikivat lehmat, toisella puolestaan pidetaan kaikki nuorkarja ja ummessa olevat elaimet. Umpilehmatilalla on myos broilerihalli. Tilalla laitettiin sattumoisin juuri sina paivana 4 lehmaa umpeen, mika olikin aivan oma operaationsa. Lehmat piti tietenkin ensin siirtaa umpilehmatilalle karjankuljetusvaunulla ja sen jalkeen niille tehtiin monenlaisia hoitoja. Ensimmaisena kaikkiin neljanneksiin vedettiin pitkavaikutteiset antibioottituubit Streptococcus Agalactae ja Staphylococcus Aureus -nimisten bakteerien aiheuttamaa utaretulehduksia vastaan. Naiden laakkeiden annon jalkeen lehman maitoa ei saa 30 paivaan lypsaa tankkiin, minka vuoksi niita kaytetaankin vain umpeenpanon yhteydessa.
Taman jalkeen kaikkien vetimien paihin laitettiin ruiskulla silikonitulpat, etteivat lehmat valuttelisi maitoa umpeutuksen jalkeen. Valuttelu on huono juttu, koska silloin lehman utareen vedinkanavat pysyvat avonaisina ja avonaisen vedinkanavan kautta kaiken maailman bakteerit paasevat kipittamaan utareeseen, mista voi olla seurauksena utaretulehdus. Lopuksi viela kaikille lehmille pistettiin nahan alle rokote Eschericia Coli -bakteerin aiheuttamaa utaretulehdusta vastaan. Rokote ei kuulemma esta lehmaa sairastumasta, mutta paraneminen on nopeampaa ja oireet eivat ole niin rajut, kuin mita rokottamattomilla elaimilla. Tama samanlainen hoitorupeama tehdaan jarjestaan kaikille lehmille, riippumatta siita, onko lehmalla umpeutushetkella tulehdussoluja maidossaan vai ei. Jamien ja Maidan luomutilalla antibioottien kaytto ei tietenkaan ole vastaavalla tavalla sallittua, mutta heidankin tilallaan kaytetaan silikonia vetimien paiden sulkemiseen.
Tilalla ollessamme tehtiin myos sorkkahoitoja, taytettiin tyhjillaan ollut broilerihalli 38 000 broilerinpoikasella, kaytiin katsomassa 500-600 lehman lypsykarjatiloja naapurissa, nahtiin valtavia peltoja ja jumalattoman kokoisia masiinoita. Keskiviikkoaamuna Jamie ja Maida tulivat hakemaan minua ja Tristania, mutta ennen kuin paasimme takaisin kotitilalle, "matkan varrella" poikettiin Jamien sedan tilalla katselemassa Lely-lypsyrobotteja ja John Deere-"museota". Tanaan torstaina elama oli jo melkein normalisoitua kaiken haslingin jalkeen, iltalypsylla eras rouva paatti kuitenkin minun ilokseni jarjestaa navetassa rodeoesityksen ja sorkkaa tuli jannittavasti naamaa kohden.. Onneksi kipakat potkut osuivat "vain" jalkoihin ja kasivarteen ja suuremmilta haavereilta valtyttiin. Iltalypsyn paatteeksi navetassa luikerteli vastaan myos kaarme, mika ei ollut niin kauhean iloinen yllatys. Silla hetkella olimme Tristanin kanssa kaksistaan navetassa ja taman maan luontoa tuntematta saimme vain arvailla oliko otus myrkyllinen vai ei.. Poimimme luikertelijan kahden sontalapion valiin ja heitimme navetan taakse. Myohemmin saimme kuulla, etta kaarme oli vain vaaraton "puutarhakaarme", joka ei ollut myrkyllinen. Huokaisin helpotuksesta, silla kaarmeoperaation aikana sykkeet olivat varmaan hiponeet tuhatta ja sataa, vaikka en kaarmeita tunnusta pelkaavanikaan.
Nahtavaa ja koettavaa oli muutaman paivan aikana niin paljon, etta jatan niista kertomisen johonkin myohempaan ajankohtaan, istuisin tassa samalla tuolilla viela huomeniltanakin kirjoittelemassa, jos yrittaisin saada kaiken tanne :)
Huomenna taalla on Canada Day, eli taman maan syntymapaivajuhla. Taalla Westportissa on kai joku lasten paraati, kaikkea menoa ja meininkia ja illalla ilotulitus, joten tylsistymisesta ei ole vaaraa huomennakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti