20. ja 21. Paiva: Hengailua ja elainsuojeluavautumisia

Takana on taas kaksi rentoa paivaa, jolloin ei ole oikeastaan tapahtunut paljoakaan mitaan. Olen kai flunssailussani nayttanyt niin surkealta naylta, etta minut on paastetty suhteellisen vahalla tyonteolla, mika onkin ollut ihan kiva juttu. Olen nukkunut aivan hirveasti, 9h younien jalkeen on viela ollut tarvetta nukkua 3h paivauniakin. Luulin ensin, etta vasymys johtuu tasta taudista, mutta syy taiskin olla hoitokeinoissa. Nama antoivat minulle taalla jotakin flunssalaaketta, joka taisi toimia minuun kuin tsetse-karpanen: iski armoton ja loputon vasymys, johon ei mikaan unen maara auttanut. Tana aamuna unohdin ottaa tuota flunssalaaketta, ja heti on ollut paljon virkeampi olo. Jannittavaa, luulisi, etta laakkeen tarkoitus olisi saada olo paremmaksi..

Tilalla ei ole tapahtunut mitaan kovin erikoista naiden parin paivan aikana. Elainten kanssa kun on tekemisissa, niin tietenkin kaikkea yllattavaa ja suunnittelematonta sattuu, niin kavi tallakin kertaa, mutta onneksi paastiin saikahdyksella. Tana aamuna lypsylle mennessani oli vasikka-aitauksessa vastassa saikahdyttava naky: vasikka retkotti kyljellaan jalat oikosenaan aivan liikkumatta ja silmat melkein nurin kaantyneena. Reppana oli se sama vasikka, jolla on talla hetkella pahin palvisilsatartunta ja "pink eye". Aitauksen reunalta en yltanyt koskemaan vasikkaa, mutta heitin pienen kiven, joka kopsahti kumeasti vasikan mahaan. Vasikka vain lotkautti vasyneesti sentin verran toista korvaansa, mutta helpotuin jo siitakin, ainakin se oli viela elossa. Sydan kurkussa juoksin navetalle hakemaan Jamieta, joka ottikin heti jalat alleen. Jamie pyoritteli ja kaanteli vasikkaa, mutta se ei jaksanut nousta. Pikadiagnoosina tilanteeseen oli se, etta vasikka oli heinakasan reunalla makoillessaan pyorahtanyt ympari kyljelleen. Lehman potsi on melkoinen kaymissammio, joka tuottaa jatkuvasti kaasuja, jotka lehma sitten poistaa royhtailemalla. Kyljellaan maatessaan lehma ei pysty royhtailemaan, joten kaikki kaymiskaasut olivat jaaneet vasikkaparan mahaan, joka oli pullistunut aivan palloksi. Vasikka nostettiin makaamaan normaaliin asentoon ja sitten vain toivottiin parasta, etta lypsyn aikana se olisi toipunut tilastaan ja saanut royhtailtya kaiken kaasun ulos. Talla kertaa onni oli myota ja vasikka oli jalkeilla meita vastassa kun palasimme lypsylta tupaan.

Keskiviikkona aamulypsyn jalkeen siirreltiin vasikoita ja hiehoja laitumilta toiselle ja tehtiin hieman uudelleenryhmittelya, niin etta suunnilleen samankokoiset ja -ikaiset elaimet olivat yhdessa. Jamie sitoi pari hiehoa/vasikkaa kerrallaan traktorin etukuormaajaan kiinni ja sitten lahti hitaasti peruuttamaan, niin etta elaimet pystyivat kavelemaan perassa uudelle laitumelleen. Myohemmin paivalla siivoiltiin vasikkaigluja. Jamie nosti traktorin etukuormaajalla aina iglun kerrallaan sivuun ja mina pesin ne puhtaaksi painepesurilla. Silla valin Jamie kaapi etukuormaajalla vanhat kuivikkeet iglun paikalta pois ja levitti puhdasta hiekkaa paalle.

Taalla Kanadassa melkein kaikki tapaamani karjatilalliset vannovat iglujen nimeen, silla niissa vasikat kuulemma kasvavat hyvin ja ovat terveita. Tama puhdistusoperaatio ei ainakaan lisannyt omaa ihastustani tahan kasvatusmenetelmaan, iglujen hoito kun vaikuttaa niin kovin tyolaalta. Puhdistusoperaatiossa taisi menna tunnin verran kahdelta ihmiselta, ja puhdistettavia igluja oli 4. Olkoonkin, ettei naita hokotyksia tarvitse olla koko ajan puhdistamassa (vasikat ovat niissa 3kk ajan), mutta talvella niiden edustat pitaa myos puhdistaa lumesta. Ja luntahan taalla kuulemma piisaa. Olen saanut kuulla juttuja, etta parhaimmillaan (pahimmillaan) yhden myrskyn aikana voi tulla metrinkin verran lunta lisaa. Joten lunta taalla tosiaan on huomattavasti enemman, mita Suomessa. Kai silla on sitten jotain tekemista taman kosteamman ilmastonkin kanssa.

Vaikka iglut ovatkin tyolaita hoitaa, suurin epailykseni niita kohtaan johtuu aivan muusta kuin siita, etta haluaisin paasta vahemmalla tyomaaralla. Sen perusteella, mita minulle on opetettu vasikalle ihanteellisista olosuhteista, talvella ulos koppiin laittaminen ei ole vasikan hyvinvoinnin edistamista. Myonnan, etta saatan olla myos vaarassa, silla edes tutkimustietokaan ei nayta olevan yhdenmukaista sen suhteen, onko iglukasvatus hyvasta vai pahasta. Suomen maataloustieteellisen seuran sivuilla on aika napsakka esitys pikkuvasikoiden kasvattamisesta eristamattomissa olosuhteissa.

Koska kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta perehtya asiaan niin paljoa, niin copypastetetaanpa lyhyesti: "Vastasyntyneen vasikan energiavarastot ovat rajalliset ja ne hupenevat nopeasti epäedullisissa olosuhteissa.Vasikoiden kyky sietää alhaisia lämpötiloja kehittyy kasvun myötä eristyksen (karvapeite,

ihonalainen rasva) parantuessa ja lämmöntuoton lisääntyessä. Vasikan alempi kriittinen lämpötila on

vastasyntyneenä +9–13 °C, kolmen viikon iässä +8 °C ja kuukauden iässä 0 °C."

Ja koska nama termit eivat varmaan tavantallaajalle sano mitaan, niin jatketaanpa copypastetusta: "Termoneutraalialue on tasalämpöisen eläimen ympäristön lämpötila-alue, jossa eläimen ei tarvitse käyttää aineenvaihdunnallisia mekanismeja lämpötilansa säätelyyn, vaan siihen riittävät lämmönhukkaa säätelevät mekanismit. Termoneutraalin alueen ylärajaa kutsutaan ylemmäksi kriittiseksi lämpötilaksi ja alarajaa alemmaksi kriittiseksi lämpötilaksi. Alempi kriittinen lämpötila on ympäristön lämpötila, jossa eläimen täytyy lisätä aineenvaihdunnallista lämmöntuottoaan säilyttääkseen lämpötasapainonsa. Ylempi kriittinen lämpötila on ympäristön lämpötila, jossa eläimen täytyy tehostaa haihduttamalla tapahtuvaa lämmönhukkaa säilyttääkseen lämpötasapainonsa."

Eli suomeksi sanottuna, jos alle 2 viikon ikaista vasikkaa pidetaan alle +13 - +9 lampotiloissa, sen tarvitsee tuottaa lisaa lampoa joko lihasvarinalla tai kayttamalla ruskeaa rasvakudostaan nopeaan lammontuottoon.

En oikein tieda, kuinka minun tulisi suhtautua tahan igluasiaan. Kai siina taytyy jotain hyvaakin olla, jos kerran kaikki vannovat sen nimeen (toisaalta taytyy pitaa myos mielessa, etta 1000 paskakarpastakaan ei voi olla vaarassa..). Tavallaan harmittaa, etta en ole taalla enaa talvella, enka paase itse omin silmin nakemaan, kuinka tuo homma toimii. Sen perusteella, mita olen taalla tahan asti nahnyt, suomalaiset ja kanadalaiset katsovat kuitenkin melko erilaisin silmin elainten terveys- ja hyvinvointiasioita.

Yritin tana iltana penkoa netista selville, millainen on Kanadan elainsuojelulainsaadanto, mutta koko maata koskevista lakiteksteista loysin vain elainten kuljetusta ja teurastusta koskevia pykalia, ja rikoslaista maininnan, etta elaimia ei saa pahoinpidella. Ontarion provinssin lainsaadannosta loytyi vastaavanlaisia, kovin yleisia ja ylimalkaisia pykalia, eika lainkaan mitaan samankaltaisia hyvin yksityiskohtaisiakin lainkohtia, mita Suomen elainsuojelulaissa ja -asetuksessa. Kysyessani asiasta Maidalta, kavikin selville, etta taalla ei maaritellakaan laissa samalla tavalla "minimiolosuhteita elaimille" mita Suomessa. Turhaan siis lakiteksteista etsin, millaiset tilavaatimukset taalla on naudoille. National Farm Animal Care Council (NFACC) on taalla julkaissut elainlajikohtaiset ohjenuorat, jotka kulkevat nimella Code of Practice for the Care and Handling of Farm Animals. Huomionarvoista on se, etta nama ohjenuorien sisallot eivat ole suinkaan lakeja, vaan suosituksia. Ainakin lypsykarjaa koskevassa ohjenuorassa on kylla erikseen mainittu tuotannolle asetetut vaatimukset, mutta ohjevihkosen alkusivulla todetaankin:  "Requirements refer to either a regulatory requirement, or an industry imposed expectation outlining acceptable and unacceptable practices."

Myonnan, etta taman parin tunnin selailun perusteella en ole kovinkaan hyvin perehtynyt taman maan elainsuojelulainsaadantoon, mutta nopealla vilkaisulla aika harva tuon oppaan vaatimus on sellainen, jonka loysin lakipykalista. Taman kaiken perusteella sain sellaisen kasityksen, etta taalla teollisuus (meijeri-, liha-) maarittelee sen, mita elaimille saa tehda ja millaisissa olosuhteissa niita saa pitaa. Koska lakipykalat nayttavat olevan melko yleista liirumlaarumia elainten pito-olosuhteiden ja kohtelun osalta, taalla onkin useita eri tahoja, organisaatioita ja jarjestoja, jotka ovat ottaneet asiakseen elainsuojelun hoitamisen. Jokainen naista kuulemma tietenkin tulkitsee asioita omalla tavallaan, joten elainsuojeluvalvonnasta on viime aikoina tullut taalla aika villia.

Loppuvuodesta 2010 taalla Ontariossa oli tapaus, jossa eraan elainsuojelujarjeston (Ontario Society for Prevention of Cruelty to Animals, OSPCA) edustaja oli tehnyt lypsykarjatilalle tarkastuksen nimettoman yhteydenoton perusteella. Tarkastuksen syy oli se, etta tilan hiehot olivat talvella ulkona jaloittelemassa. Tilan elaintenpito oli NFACC:n ohjenuorien mukaista, mutta elainsuojelutarkastajallapa olikin muunlainen kasitys hyvasta elaintenpidosta ja han tuomitsi tilan sakkoihin. Tila otti elaimet sisaan, ja tarkastuskaynnilla sama elainsuojelutarkastaja loysikin muuta moitittavaa: sisatiloissa olevilla elaimilla olikin nyt liian vahan tilaa ja kirjoitti lisaa sakkoja. Tilanpitajat nostivat syytteet tata tarkastajaa vastaan ja juttua puidaan taalla parhaillaan. Maanviljelijat ovat taalla todella tuohtuneita ja turhautuneita tapauksesta, silla heidan mukaansa ei ole oikein, etta elainsuojelujarjestojen edustajat saavat oikeuden tehda tallaisia tarkastuksia ilman asianmukaista koulutusta ja edes perus tietotaitoa maanviljelysta ja tuotantoelainten pidosta. Elaintenkasvattajat ovat taalla ovat talla hetkella hyvin peloissaan naista tarkastajista, jotka sauraavat omia ohjenuoriaan ja jotka tekevat nain raskaasti elaintenkasvattajia koskettavia paatoksia pelkastaan mutu-tuntumalta. Lisaa tasta surullisesta tapauksesta voi lukea taalta.

Luojan kiitos, etta Suomessa on elainsuojelulaki, joka on yksi ja sama aivan kaikille!

19. Paiva: Yllatyksia ja yokotyksia

Etta tallainen paiva tanaan.

Herasin flunssahorkkaisesta unestani keskiyolla siihen, etta lehma huutaa kurkku suorana hataisella aanensavylla. Hetken aikaa molinaa kuunneltuani ja kuulosteltuani, onko kukaan muu herannut meteliin ja lahtenyt tarkastamaan asiaa, paatin, etta tuollainen huuto ei ole ihan normaalia ja lahdin ulos. Talla alueella kuitenkin liikkuu kojootteja, susia ja mustakarhuja, niin parempi pelata varman paalle. Navetassa metelin aiheuttajaksi selvisi navettaan poikimista odottamaan jatetty hieho ja hetken paasta loytyi vasikkakin sontaloorista. Kaikki naytti olevan hyvin, uusi aiti vain oli hieman aanekkaampaa sorttia ja yritti jumalattomalla moyrynnalla kai saada vasikkaansa luokseen. Raahasin vasulin lehman eteen, joka alkoikin samantien nuolemaan sita tarmokkaasti puhtaaksi. Muistan joskus lukeneeni suomalaisia keskustelufoorumeita, joilla kilvan manailtiin sita, kuinka pitkalle jalostetut rodut ja etenkin holsteinit olisivat jalostuksen tuloksena menettaneet "aidinvaistonsa" ja kiinnostuksensa vasikoiden hoivaamiseen. Saattaa viela olla turhan aikaista sanoa tata, mutta taalla ainakin tahan mennessa kaikki nakemani lehmat ovat olleet suorastaan yli-innokkaita hoivaajia.. Viimeyoinen vasikkaoperaatio ei ainakaan kumonnut tata vaitetta.

Aamulypsyn jalkeen elainlaakari kurvasi paikalle tekemaan tilan lehmille tiineystarkastuksia. Jamie oli koonnut listan kaikista lehmista, jotka olivat 1-3kk siemennyksesta, tyhjia (siementamattomia) tai joiden kiimaa ei oltu havaittu. Listalla oli n. 3/4 tilan lehmista, joten hommaa riitti hetkeksi.

Elainlaakari tunnusteli perasuolen kautta lehman kohtua ja munasarjoja ja katseli perasuoleen tyonnetyn ultra-aanilaitteen avulla, loytyyko kohdusta sikiota ja milta munasarjat nayttavat. Ultra-aanilaite oli kannettavaa mallia ja siina oli nenalle silmalasien tapaan laitettava "naytto", jonka kautta ELL katseli ultra-aanilaitteen loytamaa kuvaa lehman sisalta.

Jamie sanoo olevansa onnellinen, etta elainlaakari kay heidan tilallaan vain 8 viikon valein.. Hanen mukaansa tavanomaisilla tiloilla saattaa ELL kayda jopa 2 viikon valein, kun kaynnistetaan elainten kiimoja laakkeilla.. Enimmakseen ELL tulee talle tilalle vain tekemaan tiineystarkastuksia, mutta samalla hoidetaan myos muita juoksevia asioita, niin myos tallakin kertaa. Lehmalta, jolla oli ollut juoksutusmahan kiertyma ja joka oli jouduttu sen vuoksi leikkaamaan, poistettiin tikit. Toiselta lehmalta loytyi valtavan kokoinen patti oikean etujalan kyynarpaan takaa. ELL tunnusteli pattia ja tuumasi sen olevan tulehduspatti ja olevan taynna mataa.

ELL tokkasi ensin pattiin neulan varmistuakseen patin sisallosta, ja kun neulaa pitkin alkoi valua harmaanruskeaa mataeritetta, diagnoosi oli silla selva ja kaivettiin skalpelli esiin ja vedettiin kyynarpaahan muutaman sentin mittainen viilto..

... Josta alkoi valua litroittain veren ja madan sekaista monjaa. Nami! Lehma ei tuntunut olevan moksiskaan viillosta, se ei edes varahtanyt siita, lieneeko helpottunut ihonalaisen paineen laskemisesta.. Elainlaakarin mukaan lehma oli kolhaissut kyynarpaansa johonkin tai sita oli pistanyt jokin, joka oli saanut aikaan tulehdusreaktion elaimessa.

Hoidettavien elainten listalle paasivat myos vasikat, joilla oli "pink eye", eli infectious bovine keratoconjunctivitis (IBK), suomalaiselta nimeltaan infektiivinen keratokonjunktiviitti. IBK on karpasten levittama tauti, joka johtuu Moxarella Bovis -nimisesta bakteerista. IBK aiheuttaa naudalle silmatulehduksen, joka iskee etenkin nuoriin elaimiin. UV-sateilylle altistuminen voi myos laukaista tulehduksen ja taman vuoksi suurin osa IBK-tapauksista onkin kesa-aikaan. Hoitamattomana IBK voi pahimmillaan aiheuttaa jopa sokeutumisen. IBK:sta voi lukea lisaa taalta (englanniksi).

Kuvasta nakyy IBK:n aiheuttama varimuutos silmassa, se on vaalea ja osittain vaaleanpunainen, mista taudin kansanomainen nimi, pink eye, johtuukin. Elaimia hoidettiin silmatipoilla ja nahan alle pistoksena annettavalla laakkeella. Jos silmatipat eivat ole tehonneet 3 paivan kuluttua, hoito taytyy uusia.

Kuvasta myos nakyy, etta talla tilalla on palvisilsaa.. Palvisilsaa on talla hetkella nakyvilla vain kahdella vasikalla, mutta todennakoisesti koko karja on sen kantaja. Taalla Kanadassa palvisilsa ei ole samalla tavalla saneerattava tauti, kuin Suomessa. Suomessa palvisisan esiintymisesta on aina ilmoitettava ja siita on hankkiuduttava eroon. Elaintautien torjuntayhdistyksen sivuilta loytyy lisaa tietoa palvisilsasta ja sen saneerauksesta. Kanadassa seka elainlaakarit etta karjanomistajat tuntuvat vain kohauttelevan olkapaitaan talle taudille, se on taalla tauti, jolle ei kuulemma voi mitaan ja sita on vain siedettava. Tilalla tanaan kayneen elainlaakarin mukaan taalla ei edes ole tarjolla rokotetta palvisilsaa vastaan. Joskus aikaisemmin sellainen kuulemma on ollut, mutta sen valmistus lopetettiin, koska kukaan ei ostanut sita. Elainlaakarin mukaan skandinaviassa halutaan torjua palvisilsaa, koska nahkateollisuus on meilla niin paljon merkittavampaa, mita taalla Kanadassa...

Palvisilsa voi tarttua naudoista myos ihmisiin ja minua vahan huolettaa, jos tuon sen (tai jonkin muun taudin) taalta mukanani Suomeen.. Taalla kayneen ELL mukaan riskin pitaisi olla minimaalinen, koska ihmisena kuitenkin kay pesulla paivittain ja hygienia on muutenkin vahan suurempaa mita naudoilla. Asia mietityttaa silti, ja taidankin ainakin oman mielenrauhani vuoksi jattaa taalta lahtiessani kaikki tyovaatteeni tanne. Kirpparilta 50 sentilla ostetut farkut ja 20 sentilla ostetut t-paidat eivat kuitenkaan niin iso rahallinen menetys ole, ettenko siita toipuisi :D Palvisilsalla on ainakin jo nyt psykologinen yliote minuun, olo tuntuu likaiselta, joka paikkaa muka kutittaa ja tahtoisin vain kuurata itseni juuriharjalla ja Virkon S:lla puhtaaksi, vaikka en ole edes koskenut akuutisti palvisilsaa sairastaviin elaimiin..

15.-18. Paivat: Arkea, vihdoin!

Jippii! Parin paivan ajan on ollut ihan normaalia elamaa ja arkista puuhastelua ilman sen suurempia tapahtumia. Taytyy sanoa, etta tama on ollut varsin tervetullutta lepoa kaiken meiningin jalkeen. Koska tilalla ei juuri nyt ole kauheasti tekemista, olen saanut runsaasti vapaa-aikaa. Olen ottanut kaiken ilon irti naista paivista, oleilemalla uima-altaassa, ottamalla aurinkoa, nukkumalla paivaunia enemman kuin edes laki sallii ja muuten vain laiskottelemalla.

Perjantaina tosiaan oli Canada Day ja se olikin naista paivista ainut, jonka aikana varsinaisesti edes tapahtui jotain. Maidan ja Lane-vauvan kanssa lahdettiin Westportin keskustaan katsomaan lasten paraatia, joihin tietenkin kaikki olivat varustautuneet pukeutumalla puna-valkoisiin ja koristelemalla pyorat ja rattaat Kanadan lipuin, nauhoin ja viirein.

Mukaan oli tietenkin jokainen perhe raahannut mukaan myos koiransa, jotka olivat luonnollisesti saaneet osansa koristeluista.. Tapahtuma oli oikein suloinen, jos nyt niin voi sanoa :) Iltanavetan jalkeen porhallettiin koko sakilla naapuriin grillailemaan ja paasin taas tapaamaan uusia ihmisia. Olen taalla jo tutustunut niin moniin ihmisiin, etta en muista niista murto-osankaan nimia, saati sitten edes kasvoja tai mita kautta isantaperheeni nama ihmiset nyt sitten tunsivatkaan... Kaikki ovat kuitenkin ottaneet minut vastaan todella lampimasti, mista olen hyvin kiitollinen. Hammentavaa on se, etta niin moni ihminen on kehunut englanninkielen taitoani, vaikka itsestani tuntuu, etta paassani on ajatuksena oikein se, mita ja miten asiat pitaisi sanoa, mutta kun sanat paasevat suuhun asti, aanteet ja lauseet menevat sikinsokin ja lauseissa ei valilla ole paata eika hantaa. Kaipa nailla ei sitten ole kauhean korkeita odotuksia, kun kerran tietavat ettei tama kieli ole aidinkieleni... Toisaalta, turhaapa tuota stressaamaan, kuinka kieliopillisesti oikeita rakenteita suusta livahtaa, paa-asia kun kai kuitenkin on se, etta ymmartaa ja tulee ymmarretyksi :]

Lauantaina Maida ja Jamie lahtivat haihin ja sain olla yksin "kotona" sunnuntaipaivaan asti. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut onneksi navettatoista vastata, vaan apuun tuli taman perheen ylipuhelias luottolomittaja tyttarineen. Navettatoiden lisaksi muita toita ei sitten tarvinnutkaan paivisin sitten tehda. Niin paljon kuin pidankin tasta isantaperheestani, oli kuitenkin enemman kuin nautinnollista saada olla hetken aikaa yksin omissa oloissaan ja touhuilla kaikessa rauhassa omia juttujaan. Niin, ja kerrankin olla hetken aikaa rauhassa myos englannin puhumiselta... Pakko myontaa, etta jatkuva englannin puhuminen on tietylla tapaa vahan vasyttavaakin. Suomeksi pystyy kuitenkin kommunikoimaan sen tarkemmin edes miettimatta miten ja mita sanoo, mutta englanti ei minulta ainakaan viela niin luontevasti ulostaudu, vaan se vaatii aina kaksinverroin ajattelua. Jamien ja Maidan ollessa poissa he jattivat minut "paavastuuseen" tilasta, mika tietenkin oli melko iso luottamuksenosoitus, olenhan kuitenkin ollut taalla vasta vahan yli 2 viikkoa.. Kaikki meni onneksi hyvin, eivatka lehmat karanneet, sairastuneet, ruvenneet poikimaan eika mikaan paikka hajonnut.

Tanaankin on ollut oikeastaan laiskottelupaiva silta osin, etta navettatoiden lisaksi minun on vain tarvinnut perata laidunten aitauksenalusia ylipitkista rikkaruohoista, jotka vetavat sahkot langoista maahan. Eipa siihen hommaan mennytkaan kuin pari tuntia ja loppupaivaksi jaikin monta tuntia aikaa uida ja nukkua :D Viime aikoina on vasyttanyt aivan hirveasti, johtuu varmaan tasta raskaasta saasta ja flunssasta. Perjantaina tosiaan iski ihan yhtakkia alyton kurkkukipu ja illan lahestyessa nena muurautui raasta melkein umpeen. Ajoitus on tietenkin ollut ihan henkeasalpaavan (kirjaimellisesti!) idioottimainen, koska taalla on parin viime paivan aikana ollut superkosteaa ja superkuumaa. Sunnuntaiaamuna kosteutta taisi parhaimmillaan olla ilmassa 94%.. Aamuseitsemalta kun paasin lypsylta aamupalalle, kylvin yltapaalta hiesta ja laahatin kuin koira, kun tuntui, ettei happi meinannut riittaa ilmassa ollenkaan. Eika asiaa tietenkaan helpottanut se, etta nena oli taysin tukossa. Tanaan maanantaina on onneksi ollut jo vahan helpompi paiva, kun ilmankosteutta on ollut vain jotain 75%. Tama kosteus aiheuttaa sen, etta vaikka saa ei lampotilan puolesta niin kauhean lammin olisikaan, niin se tuntuu silti huomattavasti mittarilukemia korkeammalta.

Huomenna tanne tulee elainlaakari tekemaan tiineystarkastuksia ja katsomaan paria vasikkaa, jotka ovat aika hurjan nakoisia.. Odotan aika innolla, etta paasen juttelemaan ELL kanssa ja kyselemaan kaikkia juttuja taman maan elainterveystilanteesta ja muusta :) Toista heinasatoa aletaan aivan nailla nappaimilla korjaamaan talteen, saapas nahda paasenko jo huomenna tutuksi tulleelle paikalle sinisen Fordin rattiin kayttamaan heinanpoyhinta..