Jippii! Parin paivan ajan on ollut ihan normaalia elamaa ja arkista puuhastelua ilman sen suurempia tapahtumia. Taytyy sanoa, etta tama on ollut varsin tervetullutta lepoa kaiken meiningin jalkeen. Koska tilalla ei juuri nyt ole kauheasti tekemista, olen saanut runsaasti vapaa-aikaa. Olen ottanut kaiken ilon irti naista paivista, oleilemalla uima-altaassa, ottamalla aurinkoa, nukkumalla paivaunia enemman kuin edes laki sallii ja muuten vain laiskottelemalla.
Perjantaina tosiaan oli Canada Day ja se olikin naista paivista ainut, jonka aikana varsinaisesti edes tapahtui jotain. Maidan ja Lane-vauvan kanssa lahdettiin Westportin keskustaan katsomaan lasten paraatia, joihin tietenkin kaikki olivat varustautuneet pukeutumalla puna-valkoisiin ja koristelemalla pyorat ja rattaat Kanadan lipuin, nauhoin ja viirein.
Mukaan oli tietenkin jokainen perhe raahannut mukaan myos koiransa, jotka olivat luonnollisesti saaneet osansa koristeluista.. Tapahtuma oli oikein suloinen, jos nyt niin voi sanoa :) Iltanavetan jalkeen porhallettiin koko sakilla naapuriin grillailemaan ja paasin taas tapaamaan uusia ihmisia. Olen taalla jo tutustunut niin moniin ihmisiin, etta en muista niista murto-osankaan nimia, saati sitten edes kasvoja tai mita kautta isantaperheeni nama ihmiset nyt sitten tunsivatkaan... Kaikki ovat kuitenkin ottaneet minut vastaan todella lampimasti, mista olen hyvin kiitollinen. Hammentavaa on se, etta niin moni ihminen on kehunut englanninkielen taitoani, vaikka itsestani tuntuu, etta paassani on ajatuksena oikein se, mita ja miten asiat pitaisi sanoa, mutta kun sanat paasevat suuhun asti, aanteet ja lauseet menevat sikinsokin ja lauseissa ei valilla ole paata eika hantaa. Kaipa nailla ei sitten ole kauhean korkeita odotuksia, kun kerran tietavat ettei tama kieli ole aidinkieleni... Toisaalta, turhaapa tuota stressaamaan, kuinka kieliopillisesti oikeita rakenteita suusta livahtaa, paa-asia kun kai kuitenkin on se, etta ymmartaa ja tulee ymmarretyksi :]
Lauantaina Maida ja Jamie lahtivat haihin ja sain olla yksin "kotona" sunnuntaipaivaan asti. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut onneksi navettatoista vastata, vaan apuun tuli taman perheen ylipuhelias luottolomittaja tyttarineen. Navettatoiden lisaksi muita toita ei sitten tarvinnutkaan paivisin sitten tehda. Niin paljon kuin pidankin tasta isantaperheestani, oli kuitenkin enemman kuin nautinnollista saada olla hetken aikaa yksin omissa oloissaan ja touhuilla kaikessa rauhassa omia juttujaan. Niin, ja kerrankin olla hetken aikaa rauhassa myos englannin puhumiselta... Pakko myontaa, etta jatkuva englannin puhuminen on tietylla tapaa vahan vasyttavaakin. Suomeksi pystyy kuitenkin kommunikoimaan sen tarkemmin edes miettimatta miten ja mita sanoo, mutta englanti ei minulta ainakaan viela niin luontevasti ulostaudu, vaan se vaatii aina kaksinverroin ajattelua. Jamien ja Maidan ollessa poissa he jattivat minut "paavastuuseen" tilasta, mika tietenkin oli melko iso luottamuksenosoitus, olenhan kuitenkin ollut taalla vasta vahan yli 2 viikkoa.. Kaikki meni onneksi hyvin, eivatka lehmat karanneet, sairastuneet, ruvenneet poikimaan eika mikaan paikka hajonnut.
Tanaankin on ollut oikeastaan laiskottelupaiva silta osin, etta navettatoiden lisaksi minun on vain tarvinnut perata laidunten aitauksenalusia ylipitkista rikkaruohoista, jotka vetavat sahkot langoista maahan. Eipa siihen hommaan mennytkaan kuin pari tuntia ja loppupaivaksi jaikin monta tuntia aikaa uida ja nukkua :D Viime aikoina on vasyttanyt aivan hirveasti, johtuu varmaan tasta raskaasta saasta ja flunssasta. Perjantaina tosiaan iski ihan yhtakkia alyton kurkkukipu ja illan lahestyessa nena muurautui raasta melkein umpeen. Ajoitus on tietenkin ollut ihan henkeasalpaavan (kirjaimellisesti!) idioottimainen, koska taalla on parin viime paivan aikana ollut superkosteaa ja superkuumaa. Sunnuntaiaamuna kosteutta taisi parhaimmillaan olla ilmassa 94%.. Aamuseitsemalta kun paasin lypsylta aamupalalle, kylvin yltapaalta hiesta ja laahatin kuin koira, kun tuntui, ettei happi meinannut riittaa ilmassa ollenkaan. Eika asiaa tietenkaan helpottanut se, etta nena oli taysin tukossa. Tanaan maanantaina on onneksi ollut jo vahan helpompi paiva, kun ilmankosteutta on ollut vain jotain 75%. Tama kosteus aiheuttaa sen, etta vaikka saa ei lampotilan puolesta niin kauhean lammin olisikaan, niin se tuntuu silti huomattavasti mittarilukemia korkeammalta.
Huomenna tanne tulee elainlaakari tekemaan tiineystarkastuksia ja katsomaan paria vasikkaa, jotka ovat aika hurjan nakoisia.. Odotan aika innolla, etta paasen juttelemaan ELL kanssa ja kyselemaan kaikkia juttuja taman maan elainterveystilanteesta ja muusta :) Toista heinasatoa aletaan aivan nailla nappaimilla korjaamaan talteen, saapas nahda paasenko jo huomenna tutuksi tulleelle paikalle sinisen Fordin rattiin kayttamaan heinanpoyhinta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti