Tilalla ei ole tapahtunut mitaan kovin erikoista naiden parin paivan aikana. Elainten kanssa kun on tekemisissa, niin tietenkin kaikkea yllattavaa ja suunnittelematonta sattuu, niin kavi tallakin kertaa, mutta onneksi paastiin saikahdyksella. Tana aamuna lypsylle mennessani oli vasikka-aitauksessa vastassa saikahdyttava naky: vasikka retkotti kyljellaan jalat oikosenaan aivan liikkumatta ja silmat melkein nurin kaantyneena. Reppana oli se sama vasikka, jolla on talla hetkella pahin palvisilsatartunta ja "pink eye". Aitauksen reunalta en yltanyt koskemaan vasikkaa, mutta heitin pienen kiven, joka kopsahti kumeasti vasikan mahaan. Vasikka vain lotkautti vasyneesti sentin verran toista korvaansa, mutta helpotuin jo siitakin, ainakin se oli viela elossa. Sydan kurkussa juoksin navetalle hakemaan Jamieta, joka ottikin heti jalat alleen. Jamie pyoritteli ja kaanteli vasikkaa, mutta se ei jaksanut nousta. Pikadiagnoosina tilanteeseen oli se, etta vasikka oli heinakasan reunalla makoillessaan pyorahtanyt ympari kyljelleen. Lehman potsi on melkoinen kaymissammio, joka tuottaa jatkuvasti kaasuja, jotka lehma sitten poistaa royhtailemalla. Kyljellaan maatessaan lehma ei pysty royhtailemaan, joten kaikki kaymiskaasut olivat jaaneet vasikkaparan mahaan, joka oli pullistunut aivan palloksi. Vasikka nostettiin makaamaan normaaliin asentoon ja sitten vain toivottiin parasta, etta lypsyn aikana se olisi toipunut tilastaan ja saanut royhtailtya kaiken kaasun ulos. Talla kertaa onni oli myota ja vasikka oli jalkeilla meita vastassa kun palasimme lypsylta tupaan.
Keskiviikkona aamulypsyn jalkeen siirreltiin vasikoita ja hiehoja laitumilta toiselle ja tehtiin hieman uudelleenryhmittelya, niin etta suunnilleen samankokoiset ja -ikaiset elaimet olivat yhdessa. Jamie sitoi pari hiehoa/vasikkaa kerrallaan traktorin etukuormaajaan kiinni ja sitten lahti hitaasti peruuttamaan, niin etta elaimet pystyivat kavelemaan perassa uudelle laitumelleen. Myohemmin paivalla siivoiltiin vasikkaigluja. Jamie nosti traktorin etukuormaajalla aina iglun kerrallaan sivuun ja mina pesin ne puhtaaksi painepesurilla. Silla valin Jamie kaapi etukuormaajalla vanhat kuivikkeet iglun paikalta pois ja levitti puhdasta hiekkaa paalle.
Taalla Kanadassa melkein kaikki tapaamani karjatilalliset vannovat iglujen nimeen, silla niissa vasikat kuulemma kasvavat hyvin ja ovat terveita. Tama puhdistusoperaatio ei ainakaan lisannyt omaa ihastustani tahan kasvatusmenetelmaan, iglujen hoito kun vaikuttaa niin kovin tyolaalta. Puhdistusoperaatiossa taisi menna tunnin verran kahdelta ihmiselta, ja puhdistettavia igluja oli 4. Olkoonkin, ettei naita hokotyksia tarvitse olla koko ajan puhdistamassa (vasikat ovat niissa 3kk ajan), mutta talvella niiden edustat pitaa myos puhdistaa lumesta. Ja luntahan taalla kuulemma piisaa. Olen saanut kuulla juttuja, etta parhaimmillaan (pahimmillaan) yhden myrskyn aikana voi tulla metrinkin verran lunta lisaa. Joten lunta taalla tosiaan on huomattavasti enemman, mita Suomessa. Kai silla on sitten jotain tekemista taman kosteamman ilmastonkin kanssa.
Vaikka iglut ovatkin tyolaita hoitaa, suurin epailykseni niita kohtaan johtuu aivan muusta kuin siita, etta haluaisin paasta vahemmalla tyomaaralla. Sen perusteella, mita minulle on opetettu vasikalle ihanteellisista olosuhteista, talvella ulos koppiin laittaminen ei ole vasikan hyvinvoinnin edistamista. Myonnan, etta saatan olla myos vaarassa, silla edes tutkimustietokaan ei nayta olevan yhdenmukaista sen suhteen, onko iglukasvatus hyvasta vai pahasta. Suomen maataloustieteellisen seuran sivuilla on aika napsakka esitys pikkuvasikoiden kasvattamisesta eristamattomissa olosuhteissa.
Koska kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta perehtya asiaan niin paljoa, niin copypastetetaanpa lyhyesti: "Vastasyntyneen vasikan energiavarastot ovat rajalliset ja ne hupenevat nopeasti epäedullisissa olosuhteissa.Vasikoiden kyky sietää alhaisia lämpötiloja kehittyy kasvun myötä eristyksen (karvapeite,
ihonalainen rasva) parantuessa ja lämmöntuoton lisääntyessä. Vasikan alempi kriittinen lämpötila on
vastasyntyneenä +9–13 °C, kolmen viikon iässä +8 °C ja kuukauden iässä 0 °C." Ja koska nama termit eivat varmaan tavantallaajalle sano mitaan, niin jatketaanpa copypastetusta: "Termoneutraalialue on tasalämpöisen eläimen ympäristön lämpötila-alue, jossa eläimen ei tarvitse käyttää aineenvaihdunnallisia mekanismeja lämpötilansa säätelyyn, vaan siihen riittävät lämmönhukkaa säätelevät mekanismit. Termoneutraalin alueen ylärajaa kutsutaan ylemmäksi kriittiseksi lämpötilaksi ja alarajaa alemmaksi kriittiseksi lämpötilaksi. Alempi kriittinen lämpötila on ympäristön lämpötila, jossa eläimen täytyy lisätä aineenvaihdunnallista lämmöntuottoaan säilyttääkseen lämpötasapainonsa. Ylempi kriittinen lämpötila on ympäristön lämpötila, jossa eläimen täytyy tehostaa haihduttamalla tapahtuvaa lämmönhukkaa säilyttääkseen lämpötasapainonsa."
Eli suomeksi sanottuna, jos alle 2 viikon ikaista vasikkaa pidetaan alle +13 - +9 lampotiloissa, sen tarvitsee tuottaa lisaa lampoa joko lihasvarinalla tai kayttamalla ruskeaa rasvakudostaan nopeaan lammontuottoon.
En oikein tieda, kuinka minun tulisi suhtautua tahan igluasiaan. Kai siina taytyy jotain hyvaakin olla, jos kerran kaikki vannovat sen nimeen (toisaalta taytyy pitaa myos mielessa, etta 1000 paskakarpastakaan ei voi olla vaarassa..). Tavallaan harmittaa, etta en ole taalla enaa talvella, enka paase itse omin silmin nakemaan, kuinka tuo homma toimii. Sen perusteella, mita olen taalla tahan asti nahnyt, suomalaiset ja kanadalaiset katsovat kuitenkin melko erilaisin silmin elainten terveys- ja hyvinvointiasioita.
Yritin tana iltana penkoa netista selville, millainen on Kanadan elainsuojelulainsaadanto, mutta koko maata koskevista lakiteksteista loysin vain elainten kuljetusta ja teurastusta koskevia pykalia, ja rikoslaista maininnan, etta elaimia ei saa pahoinpidella. Ontarion provinssin lainsaadannosta loytyi vastaavanlaisia, kovin yleisia ja ylimalkaisia pykalia, eika lainkaan mitaan samankaltaisia hyvin yksityiskohtaisiakin lainkohtia, mita Suomen elainsuojelulaissa ja -asetuksessa. Kysyessani asiasta Maidalta, kavikin selville, etta taalla ei maaritellakaan laissa samalla tavalla "minimiolosuhteita elaimille" mita Suomessa. Turhaan siis lakiteksteista etsin, millaiset tilavaatimukset taalla on naudoille. National Farm Animal Care Council (NFACC) on taalla julkaissut elainlajikohtaiset ohjenuorat, jotka kulkevat nimella Code of Practice for the Care and Handling of Farm Animals. Huomionarvoista on se, etta nama ohjenuorien sisallot eivat ole suinkaan lakeja, vaan suosituksia. Ainakin lypsykarjaa koskevassa ohjenuorassa on kylla erikseen mainittu tuotannolle asetetut vaatimukset, mutta ohjevihkosen alkusivulla todetaankin: "Requirements refer to either a regulatory requirement, or an industry imposed expectation outlining acceptable and unacceptable practices."
Myonnan, etta taman parin tunnin selailun perusteella en ole kovinkaan hyvin perehtynyt taman maan elainsuojelulainsaadantoon, mutta nopealla vilkaisulla aika harva tuon oppaan vaatimus on sellainen, jonka loysin lakipykalista. Taman kaiken perusteella sain sellaisen kasityksen, etta taalla teollisuus (meijeri-, liha-) maarittelee sen, mita elaimille saa tehda ja millaisissa olosuhteissa niita saa pitaa. Koska lakipykalat nayttavat olevan melko yleista liirumlaarumia elainten pito-olosuhteiden ja kohtelun osalta, taalla onkin useita eri tahoja, organisaatioita ja jarjestoja, jotka ovat ottaneet asiakseen elainsuojelun hoitamisen. Jokainen naista kuulemma tietenkin tulkitsee asioita omalla tavallaan, joten elainsuojeluvalvonnasta on viime aikoina tullut taalla aika villia.
Loppuvuodesta 2010 taalla Ontariossa oli tapaus, jossa eraan elainsuojelujarjeston (Ontario Society for Prevention of Cruelty to Animals, OSPCA) edustaja oli tehnyt lypsykarjatilalle tarkastuksen nimettoman yhteydenoton perusteella. Tarkastuksen syy oli se, etta tilan hiehot olivat talvella ulkona jaloittelemassa. Tilan elaintenpito oli NFACC:n ohjenuorien mukaista, mutta elainsuojelutarkastajallapa olikin muunlainen kasitys hyvasta elaintenpidosta ja han tuomitsi tilan sakkoihin. Tila otti elaimet sisaan, ja tarkastuskaynnilla sama elainsuojelutarkastaja loysikin muuta moitittavaa: sisatiloissa olevilla elaimilla olikin nyt liian vahan tilaa ja kirjoitti lisaa sakkoja. Tilanpitajat nostivat syytteet tata tarkastajaa vastaan ja juttua puidaan taalla parhaillaan. Maanviljelijat ovat taalla todella tuohtuneita ja turhautuneita tapauksesta, silla heidan mukaansa ei ole oikein, etta elainsuojelujarjestojen edustajat saavat oikeuden tehda tallaisia tarkastuksia ilman asianmukaista koulutusta ja edes perus tietotaitoa maanviljelysta ja tuotantoelainten pidosta. Elaintenkasvattajat ovat taalla ovat talla hetkella hyvin peloissaan naista tarkastajista, jotka sauraavat omia ohjenuoriaan ja jotka tekevat nain raskaasti elaintenkasvattajia koskettavia paatoksia pelkastaan mutu-tuntumalta. Lisaa tasta surullisesta tapauksesta voi lukea taalta.
Luojan kiitos, etta Suomessa on elainsuojelulaki, joka on yksi ja sama aivan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti