torstai 4. elokuuta 2011

22.-49. paivat: Rutiinia

Paivat kiitavat taalla ohi siivilla, tuntuu hurjalta ajatella, etta jaljella on enaa vain 27 paivaa Kanadaa. Blogissani on heinakuun ajan ollut hyvin hiljaista, koska harjoittelutilallani ei ole tapahtunut kauheasti mitaan kirjoittamisen arvoista. Ja on muuten vain laiskottanut :) Nyt olen kuitenkin sorvin aaressa taas, ja jospa kertoisin hieman Kanadan nupoutuskaytannoista.
Nupoutus tarkoittaa siis naudan sarvenaiheiden tuhoamista polttokolvilla polttamalla. Poltto tuhoaa sarvenaiheen verisuonituksen, jolloin sarvet jaavat kasvamatta. Valtaosa Suomen naudoista nupoutetaan paa-asiassa turvallisuussyiden vuoksi, sarvilla elaimet voivat aiheuttaa paitsi onnettomuuksia toisilleen, myos elainten parissa tyoskenteleville ihmisille. Suomessa on viime aikoina kayty runsaastikin keskustelua nupoutuksesta, ja etenkin siita, etta monilla tiloilla se tehdaan yha ilman nukutusta/paikallispuudutusta ja kipulaakitysta. Helsingin yliopistossa vasikan nupoutuskipua tutkiva projekti on tuottanut uutta tietoa asiasta ja sen myota aihe on noussut myos tavan tallaajien tietoisuuteen, esimerkiksi YLE uutisoi siita viime kevaana.




Eviran julkaisussa tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta (joka perustuu siis Suomen elainsuojelulainsaadantoon) todetaan seuraavaa:

"Pätevä henkilö saa myös tuhota naudan sarven aiheen alle 4 viikon ikäiseltä vasikalta. Naudan sarven aiheen tuhoaminen on sallittua ainoastaan käyttämällä kylmä- tai kuumapolttoa. Sarven aiheen tuhoamiseen ei saa käyttää lipeää tai muuta syövyttävää ainetta. Polttamiseen käytettävä väline tai laite on pidettävä puhtaana ja toimintakuntoisena. Kuumapolttoa käytettäessä polttoraudan on oltava punahehkuun kuumennettu koko polttamisen ajan ja sillä saa polttaa sarvenaihetta enintään 20 sekunnin ajan. Kutakin sarvenaihetta saa polttaa vain kerran. Polton aikana on huolehdittava siitä, ettei vasikka pääse liikuttamaan päätään."

Kun taas Kanadan National Farm Animal Care Council:n julkaisemassa Code of practice for the Care and Handling of Dairy Cattle kerrotaan nupoutuksesta nain:
 
"Disbudding and dehorning are done for the safety of cattle and their caregivers. Disbudding refers to removal of the horn bud prior to three weeks of age. Removal of the horn after this age is referred to as dehorning. Disbudding is recommended over dehorning because it is less invasive. All calves should be disbudded to avoid injuries and behavioral problems associated with horns in later life. It is also important that the job of disbudding be done correctly to avoid the re-growth of horn in the future.

Pain control reduces animal discomfort during disbudding and dehorning. Local anesthetics can reduce the pain caused by the procedure, but do not provide adequate post-operative pain relief. The most popular local anesthetic, lidocaine, is effective for two to three hours after administration. The use of analgesics in addition to a local anesthetic can minimize pain and stress in the hours that follow dehorning.

The use of a sedative can essentially eliminate calf response to the administration of the local anesthetic and the need for physical restraint during the administration of the local anesthetic and during disbudding/dehorning. Thus a combination of sedative, local anesthetic and an anti-inflammatory reduces the response to pain during and after disbudding/dehorning. The above drugs are only available with a valid VCPR.
REQUIREMENTS
Pain control must be used when dehorning or disbudding.
Bleeding control must be used when dehorning."

Kanadassa ei siis ole maaritelty nupoutuskaytantoja ja -aikoja yhta tarkoin kuin Suomessa. Kunhan se vain tehdaan kunnolla. Hyva asia on, etta taman maan loyhemman laakelainsaadannon takia tilat saavat kayttaa itsenaisesti rauhoittavia laakeaineita, joita varten Suomessa siis joutuisi kutsumaan elainlaakarin. Tama madaltanee kynnysta rauhoittavien laakeaineiden kayttoon. Tietysti tallakin asialla on kaantopuolensa, osaavatko tilalliset kayttaa laakkeita oikein?  Tosin, rauhoittavien helpommasta saatavuudesta huolimatta kaikki tilat eivat kuulemma siltikaan kayta sita. Tallakin tilalla ilmeisesti alkuvaiheissa kokeiltiin nupoutusta ilman rauhoitusta, ja tallaisen kasittelyn jalkeen elaimet olivat kuulemma vanhempinakin "aivan hulluja".

Suomessa olen nahnyt nupoutusta tehtavan seka rauhoitettuina, etta ilman rauhoitusta. Oman kokemukseni (joka tosin rajoittuu Suomen osalta vain muutamaan kertaan) perusteella taalla Kanadassa nupoutus hoidetaan nimenomaan kunnolla.. Sarvenaihetta saatettiin polttaa jopa minuutin ajan (en toki katsonut kellosta) ja kutakin aihetta poltettiin useampaan kertaan. Poltto tehtiin niin syvalle, etta sarvenaiheen paalta pystyi nyppaisemaan "nahkalakin" pois ja avoimesta haavasta nakyi aivan selkeasti paljas luu, etenkin jos sarvenaiheen ymparilla olevaa nahkaa liikutteli hieman.. Ehka olen hieman herkkis, mutta olo, joka syntyi tuon toimenpiteen jalkeen, ei ollut kovin mukava. Enka sen jalkeen ihmetellyt lainkaan, miksi rauhoittamattomista elaimista tuli hulluja.


Kuva on harmikseni otettu hieman liian etaalta, etta siita nakyisi kunnolla polttojalki. Vasikan paassa valkoisena nakyva ympyra on siis luuta, jonka paalta on poltettu nahka pois. Vertailun vuoksi suomalaista polttojalkea voi kayda katselemassa MTT:n julkaisemassa nupoutusmateriaalissa.

Olen varsin hyvin tietoinen siita, etta tassa blogissa olen useampaan kertaan vertaillut kanadalaisten ja suomalaisten lypsylehmien olosuhteita ja hyvinvointiasioita Suomen eduksi. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kuvata Suomea minaan lintukotona, esimerkiksi jalostuksen suhteen Kanadassa ollaan valovuosia Suomea edella ja onhan Suomessa otettu hyvin paljon mallia kanadalaisesta navettarakentamisestakin. Hyvinvointiasiat ovat kuitenkin Suomessa paljon enemman julkisessa keskustelussa, mita taalla. Myoskin tautitilanne on aivan taysin eri luokkaa Kanadassa, mita Suomessa. Esimerkiksi kaytannossa jokaisella tilalla taalla on palvisilsaa ja valista minusta nain suomalaisena tuntuu, etteivat nama taalla hirveasti jaksa mokomasta taudista edes stressailla. Jamie kertoi, etta han saa itseensa palvisilsatartunnan melkein joka vuosi ja Maida joka toinen.. Ja minusta tuli hygieniafriikki sen jalkeen. Loysinpa nettisivunkin, jossa kerrotaan, kuinka palvisilsatartuntaa voi ehkaista (ihmisessa) ja mita sitten pitaa tehda, jos sellaisen saa. En niin hirveasti hyppinyt riemusta, kuin luin ohjelistalta kohdan "E. Minimize any close contact with others." :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti